Lapsuuden liikkumattomuus yhteydessä sydänmuutoksiin – kevyt liikunta pienensi riskiä

Aikuisilla sydämen vasemman kammion liikakasvu on merkittävä sydänkohtauksen, aivoinfarktin ja ennenaikaisen kuoleman riskitekijä. 

Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoa Bristolin yliopiston ALSPAC-syntymäkohorttitutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui 1682 lasta, joita seurattiin 11-vuotiaasta 24 vuoden ikään saakka. 13 vuoden seurannan aikana paikallaanolo lisääntyi keskimäärin kuudesta tunnista yhdeksään tuntiin päivässä. Paikallaanolon lisääntyminen oli yhteydessä etenevään sydämen liikakasvuun ja siitä johtui 40 prosenttia sydämen massan kokonaiskasvusta seurannan aikana. Tulokset olivat samansuuntaisia riippumatta lihavuudesta tai verenpaineesta.

Sen sijaan 3-4 tuntia kevyttä liikuntaa oli yhteydessä 49 prosenttia pienempään sydämen massan kasvuun seurannan aikana. Enemmän kevyttä liikuntaa oli myös yhteydessä parempaan sydämen toimintaan.

Reipas tai rasittava liikunta puolestaan näytti lisäävän sydämen massaa noin 5 prosentilla, mikä johtui pääosin fysiologisista syistä. 

Aiemmat tutkimukset samasta aineistosta ovat yhdistäneet liiallisen paikallaanolon matala-asteiseen tulehdukseen, kohonneeseen insuliiniin, lihavuuteen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja valtimoiden jäykistymiseen. Kevyt liikunta on havaittu tehokkaaksi tavaksi kumota lapsuuden paikallaanolon haitallisia vaikutuksia. Nyt julkaistu tutkimus on ensimmäinen pitkäaikaistutkimus, jossa tarkasteltiin, voiko lapsuudesta saakka harrastettu kevyt liikunta ehkäistä sydämen massan kasvua. Sen mahdollistivat toistuvat sydämen ultraäänitutkimukset, jollaisia ei ole aiemmin juuri tehty laajalle joukolle terveitä nuoria.

Kyseessä on tähän asti laajin ja pitkäkestoisin seuranta, jossa lasten liikkumiskäyttäytymistä mitattiin liikemittarilla ja heille tehtiin toistuvia sydämen ultraäänitutkmuksia. Osallistujat pitivät vyötärölle kiinnitettävää liikemittaria 4–7 päivän ajan 11-, 15- ja 24-vuotiaina, ja heille tehtiin sydämen rakennetta ja toimintaa mittava ultraäänitutkimus 17 ja 24 vuoden iässä. Lisäksi mitattiin toistuvasti paastoverinäytteestä muun muassa verensokeri-, insuliini-, HDL- ja LDL-kolesteroli- ja triglyseridiarvot sekä tulehdusarvo CRP. Tutkimuksessa mitattiin ja otettiin huomioon myös verenpaine, syke, mahdollinen tupakointi, sosioekonominen asema ja perinnöllinen alttius sydän- ja verisuonitaudeille. DEXA-laitteella mitattu rasvamassa ja lihasmassa otettiin myös huomioon analyyseissa.

– Lapsuuden liikkumattomuuden terveysriskeistä on yhä enemmän tutkimusnäyttöä, joka on syytä ottaa vakavasti.  Meidän täytyy ymmärtää, että kyseessä on varsinainen aikapommi, sanoo lääkäri ja kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

– Kevyt liikunta on tehokas vastalääke liikkumattomuudelle. 3-4 tuntia kevyttä liikuntaa päivässä karttuu helposti  esimerkiksi ulkona leikkimällä, koiraa kävelyttämällä ja vaikkapa kävelemällä tai pyöräilemällä asioille, kauppaan tai kouluun. Kevyttä liikuntaa on myös puistossa ja metsässä kulkeminen, pihatyöt sekä kaikenlainen rento pelaaminen, olipa sitten kyse koripallosta, jalkapallosta, sählystä, golfista tai vaikkapa frisbeen heittelystä. Kannustetaan lapsia suojaamaan sydänterveyttään liikkumalla, Agbaje sanoo.

Agbajen tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen rahasto, Matti ja Vappu Maukosen rahasto, Alfred Kordelinin säätiö sekä Lastentautien tutkimussäätiö.